Kiire ja stressi – hyvä vai paha asia?

Kiire on yksilöllinen tunne ajan riittämättömyydestä. Onko se hyvä vai paha asia, riippuu siitä, kuinka itse kokee tilanteen. Kiireen tunnusta jotkut saavat lisäpotkua ja toisia kiire häiritsee tai jopa ahdistaa. Kiire saa meidät yleensä stressaantumaan.

Onko kiire ja stressi hyväksi vai pahaksi?

Työhyvinvoinnin professorina Tampereen Yliopistossa toimineen Marja-Liisa Mankan mukaan stressaavassa tilanteessa aivomme lähettävät ns. hälytys-viestin.

• Positiivisessa tapauksessa aivolisäke ja lisämunuainen aktivoituvat, jolloin erilaiset stressihormonit aktivoituvat. Veren sokeri nousee ja kehomme valmistaa rasvasta energiaa, eli saamme polttoainetta – saamme lisäpotkua tai lisää virtaa!
• Negatiivisessa tapauksessa autonominen hermosto aktivoituu ja kehomme tuottaa adrenaliinia. Sydämen syke ja verenpaine kohoavat. Saatamme jopa hikoilla tai vapista. Ahdistumme, eli aivomme aktivoi ”hyökkää tai pakene” -viestiä.

Erilaisten tutkimusten mukaan pitkittyneen kiireen/stressin vaikutukset alkavat kuormittamaan mieltä ja kehoa. Tässä muutama poiminta Mankan luennolta:

• Työstressiin liittyy noin 20% kohonnut sydäntaudin vaara (Kivimäki & al, 2012) ja psyykkinen kuormitus kasvattaa erityisesti myös riskiryhmien alttiutta sairastua diabetekseen (Virtanen ym, 2014)
• Työperäinen stressi ei aiheuta syöpää, mutta voi laukaista kroonisen tulehduksen, mikä voi johtaa syöpään (Heikkilä ym, 2013)
• ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: Stressi, depressio tai ahdistus ovat vaikeimmat terveysongelmat (European Commission, 2010) ja EU:n tasolla aiheuttavat satojen miljardien menetykset (European Agency for safety and Health at work, 2014)

Pomo – hallitsetko oman kiireen?

Esihenkilön oma hyvinvointi heijastuu suoraan tiimiin. Kun pomo stressaa, stressaa ainakin osa tiimistä. Ja kun tätä jatkuu pidempää, näkyy oireilu myös ulospäin. TTL:n mukaan näkyviä oireita ovat mm: krooninen väsymys, henkinen etääntyminen, tunteiden hallinnan häiriöt (eli yllättävät tunnereaktiot) sekä kongnitiivisen hallinnan häiriöt (muisti- ja keskittymisvaikeudet, työtapaturmat jne). Näiden seurauksena tiimin tulokset todennäköisesti heikkenevät ja sairauspoissaolot yleensä kasvavat. Tällöin ollaan jo pitkällä!

Omaa kiirettä on hyvä pystyä hallitsemaan, jotta voi auttaa muita. Jos sinulla on koko ajan kiire palaverista toiseen, eikä juurikaan aikaa tiimille, on se merkki pysähtymistarpeesta.

Listasin tähän muutaman hyväksi havaitsemani keinon kiireen hallintaan.

1. Jatkuva kiireen tuntu: Mistä se pääasiallisesti johtuu? Lupaanko liikaa? Mihin kaikkeen sanon kyllä? Missä kaikessa haluan olla mukana tai keitä miellyttää? Milloin viimeksi olen tuunannut työtäni ja priorisoinut tekemisiäni? jne.. Mikäli työmäärä on se mikä tuo kiireen ja stressin, niin käy läpi mitä sinulta oikeasti odotetaan. Mitkä ovat ne tavoitteen kannalta olennaiset asiat/tehtävät? Mitä voit delekoida tai jättää kokonaan tekemättä? Pyydä apua!
2. Ajan- ja tekemisenhallinta: Kuinka paljon työni vaatii keskeytyksetöntä aikaa, ja kuinka se nyt toteutuu arjessa? Mistä keskeytykset tulevat ja kuinka niihin voin vaikuttaa? Kiireen tuntua voi myös itse aiheuttaa. Erilaisten viestikanavien jatkuva vilkuilu keskeyttää tehokkaasti työskentelyn. Tee päätös siitä, kuinka tavoitettavissa on järkevää olla jokapäiväisessä työssä ja määrittele minkälaista toiminnan muutosta se sinulta itseltäsi vaatii. Muista rajata myös omat some-ajat!
3. Tarvitset myös elämän! On tärkeää pystyä irrottautumaan työstä. Tällä tarkoitan sitä aikaa, kun et ajattele töitä etkä myöskään ole tavoitettavissa. Sopikaa yhteiset pelisäännöt siitä, miten työajan ulkopuolella ollaan tavoitettavissa, vai ollaanko lainkaan. Irrottautuminen työstä tapahtuu parhaiten, kun tekee jotain aivan muuta. Harvoin pelkkä löhöäminen riittää, vaikka sitäkin tarvitaan. Muista silti myös kunnon yöunet!

Jos näistä vinkeistä ei löydy apua, niin tiedät mistä meidät löytää!

Tee TTL:n stressitesti

Emme voi jakaa teille blogissa lainattua Mankan luentoa, mutta tässä Ylen tekemä haastattelu ”Pieni stressi voi olla hyväksi, jatkuva vie terveyden”