Mitä tapahtuu, kun johtaja uskaltaa päästää irti kontrollista?

Kontrollin tarve on inhimillinen. Se kumpuaa vastuusta, paineesta ja halusta onnistua. Johtajana sitä haluaa varmistaa, että tiimi toimii, tavoitteet saavutetaan ja kaikki sujuu suunnitellusti. Jos joskus olet huomannut ajattelevasi jotain seuraavanlaista, niin lue tämä blogi.

• "Jos en pidä lankoja käsissä, homma leviää käsiin."
• "Minun vastuullani on varmistaa homman toimivuus, joten en voi luottaa siihen, että muut hoitavat asiat sovitusti."

Mutta mitä tapahtuu, kun johtaja uskaltaa hellittää ohjaavaa ja valvovaa otetta?

Kontrollista luopuminen ei ole välinpitämättömyyttä, vaan se on luottamusta

Kun johtaja uskaltaa päästää irti kontrollista, hän ei hylkää vastuuta. Hän siirtää painopistettä mikromanageerauksesta luottamukseen, ohjailusta mahdollistamiseen. Tämä muutos ei tapahdu hetkessä – se vaatii rohkeutta, tunnetaitoja ja kykyä kohdata oma epävarmuus.

Liiallisesta ja haitallisesta kontrollista luopuminen voi aluksi tuntua pelottavalta: Mitä jos tiimi ei toimi? Mitä jos syntyy virheitä? Silti juuri tässä piilee kasvun mahdollisuus. Kun tiimiläiset saavat tilaa, he alkavat ottaa vastuuta, tehdä omia ratkaisujaan ja oppia. He kokevat, että heihin luotetaan – ja se lisää motivaatiota ja sitoutumista sekä kasvattaa ylpeyttä omasta työstä.

Johtajan rooli muuttuu mahdollistajaksi

Johtajuus ei perustu valvontaan vaan vuorovaikutukseen. Kun johtaja hellittää (liiallisesta) kontrollista, hän ei katoa taustalle vaan päinvastoin. Hän astuu esiin ihmisenä, joka kuuntelee, tukee ja luo edellytykset onnistumiselle.

Tämä vaatii aivan erilaista läsnäoloa kuin kontrolli. Johtajan on tunnettava tiiminsä, ymmärrettävä yksilöiden vahvuudet ja haasteet, ja oltava valmis tukemaan silloin, kun sitä tarvitaan. Tuki ei kuitenkaan tarkoita ratkaisujen tarjoamista valmiina – se tarkoittaa valmentamista, eli tilan antamista oivalluksille ja kasvulle. Läsnäolon taidon lisäksi johtaja tarvitsee taitoa kuunnella sanojen taakse ja haastaa arvostavasti sekä yksilöitä kunnioittaen tiimiläisiään. Haastamisella en tarkoita kritisointia, vaan enemmänkin pysäyttämistä ajattelemaan laajemmin.

Luottamus rakentuu haavoittuvuuden kautta

Kontrollista luopuminen vaatii myös johtajalta paljon. Tarvitaan tietoista itsereflektiota: Miksi minun on vaikea päästää irti? Mitä pelkään? Joskus itsereflektio ei auta, jolloin omassa uskomusjärjestelmässä on luultavasti piilossa olevia uskomuksia, jotka voisivat löytyä toisen - esimerkiksi ulkopuolisen coachin - avulla. Kun johtaja uskaltaa kohdata nämä kysymykset ja jakaa omaa inhimillisyyttään sekä keskeneräisyyttään, luo hän kulttuuria, jossa keskeneräisyys, luottamuksellisuus, rehellisyys ja avoimuus ovat läsnä.

"Haavoittuvuus ei ole heikkoutta – se on rohkeutta." _{Brené Brown}

Kun johtaja uskaltaa olla haavoittuva, hän antaa luvan myös tiimiläisille olla keskeneräisiä, oppivia ja kehittyviä. Ja juuri tällaisessa ilmapiirissä syntyy todellinen luovuus, yhteisöllisyys ja merkityksellisyys.

Kontrollin hellittäminen on kasvun alku

Johtajuus ei ole täydellisyyden tavoittelua, vaan yhteisen suunnan löytämistä. Kun johtaja uskaltaa päästää irti kontrollista, hän ei menetä otetta – hän saa tilalle jotain arvokkaampaa: luottamuksen, yhteyden ja tiimin, joka haluaa onnistua, kasvaa ja menestyä yhdessä.

Ehkä juuri nyt on hyvä hetki kysyä itseltä:

• Missä kohtaa voisin antaa enemmän tilaa?
• Miten voisin osoittaa luottamusta?
• Entä mitä tapahtuisi, jos uskaltaisin hellittää – edes vähän?